Moni muistaa jumalanpalveluksesta ennen kaikkea musiikin: urkujen soiton kirkon täyttyessä, tutun virren tai juhlavan kuorolaulun. Musiikki ei kuitenkaan ole messussa pelkkä koriste tai taustaääni. Se kuljettaa jumalanpalvelusta eteenpäin, antaa seurakunnalle oman äänen ja auttaa hiljentymään. Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisia tehtäviä musiikilla on messun eri vaiheissa.
Virret ovat seurakunnan yhteistä laulua
Virsi on seurakunnan laulu, jossa jokainen läsnäolija voi osallistua jumalanpalvelukseen omalla äänellään. Virsien sanat ovat usein rukousta, kiitosta tai uskon tunnustamista, ja ne liittyvät kirkkovuoden aikaan ja päivän raamatunteksteihin. Messussa lauletaan yleensä useita virsiä: alkuvirsi kokoaa seurakunnan, päivän virsi syventää sanomaa ja ehtoollisen aikana laulettavat virret antavat tilaa hiljentymiselle. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja on monelle tuttu myös kirkon ulkopuolelta, esimerkiksi kouluista ja perhejuhlista.
Liturgiset sävelmät kantavat messun rakennetta
Virsien lisäksi messuun kuuluu liturgisia osia, jotka lauletaan tai lausutaan vuorotellen papin ja seurakunnan kesken. Näitä ovat esimerkiksi Herra, armahda, Kunnia Jumalalle korkeuksissa, Pyhä-hymni ja Jumalan Karitsa. Niiden sanat pysyvät samoina vuodesta toiseen, ja juuri toisto tekee niistä tuttuja ja turvallisia. Sävelmiä on useita erilaisia, joten sama messun kaava voi kuulostaa eri seurakunnissa ja eri pyhinä hieman erilaiselta. Lue lisää messun rakenteesta artikkelistamme messun kaavasta.
Urut ja kanttorin työ
Urut ovat perinteisesti kirkon pääsoitin. Alkusoitto valmistaa seurakuntaa jumalanpalvelukseen, ja loppusoitto saattaa ihmiset takaisin arkeen. Virsien aikana urut tukevat yhteislaulua ja pitävät sen koossa. Luterilaisessa seurakunnassa musiikista vastaa yleensä kanttori, joka valitsee yhdessä papin kanssa virret ja muun musiikin niin, että ne sopivat päivän teemaan. Urkujen rinnalla messussa voidaan käyttää myös muita soittimia, kuten pianoa, kitaraa tai puhaltimia.
Musiikki ja hiljaisuus
Musiikin rinnalla myös hiljaisuudella on paikkansa jumalanpalveluksessa. Rukouksen jälkeinen tauko tai hetki ennen ehtoollista antaa tilaa omille ajatuksille. Hyvin valittu musiikki ja hiljaisuus tukevat toisiaan: soitto voi johdattaa rauhaan, ja hiljaisuuden jälkeen yhteinen laulu kuulostaa entistä merkityksellisemmältä. Moni kokeekin, että juuri musiikin ja hiljaisuuden vuorottelu tekee messusta kokonaisuuden, johon on helppo asettua, vaikka kaikki sanat eivät olisi tuttuja.
Kuorot ja erilaiset messut
Kuorolaulu tuo messuun oman tunnelmansa. Kuoro voi laulaa vuorolauluja seurakunnan kanssa, tukea virsilaulua tai esittää oman teoksensa jumalanpalveluksen sopivassa kohdassa. Perinteisten messujen rinnalla on myös messuja, joissa musiikki on rytmikkäämpää tai tyyliltään erilaista. Rakenne pysyy silti tunnistettavana, sillä se perustuu samaan kaavaan. Yleiskuvan suomalaisesta jumalanpalveluksesta saat sivultamme Jumalanpalvelus.
Musiikki on messussa yhteinen kieli. Se antaa sanoja silloin, kun omat sanat eivät riitä, ja kokoaa erilaiset ihmiset saman laulun ääreen.