Suomalainen messu
Suomalainen messu on hyvin perinteikäs tapahtuma, joka toistuu saman kaavan mukaan joka puolella Suomea ja kirkkoja. Tietyn kaavan noudattaminen luo turvallisuutta ja antaa rauhaa. Tietää voivansa mennä vieraaseenkin kirkkoon ja silti voi kuulla tuttua sanomaa ympärillään. Toki käytännöt ja aiheet vaihtelevat kirkosta toiseen, mutta pääperiaate on aina sama.
Kirkko on sopiva paikka rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Siellä voi kuunnella Jumalan sanaa sekä rukoilla asioista, joille haluaisi saada siunausta ja ehkä apuakin. Kaikki ovat tervetulleita kirkkoon, ketään ei käännytetä ovelta eikä kysytä, millä asialla on liikenteessä. Yleensä jumalanpalveluksen jälkeen voi myös keskustella papin kanssa mieltään painavista asioista.
Luterilainen jumalanpalvelus on Suomessa se yleisin ja tutuin suurimmalle osalle väestöstä. Evankelis-luterilaisuus onkin Suomen eniten edustettu uskonto, sillä väestöstä melkein 70 prosenttia kuuluu kirkkoon.
Tällä sivulla kerromme:
- Jumalanpalveluksesta ja sen kulusta
- Ortodoksisesta jumalanpalveluksesta
- Jumalanpalveluksesta netissä
Luterilainen jumalanpalvelus on hyvä tilaisuus rauhoittua
Koska jumalanpalvelus on ensisijaisesti tarkoitettu sydämensä avaamiselle Jumalalle sekä hänen sanansa kuulemiseen, on kirkkoon hyvä mennä avoimin mielin. Kirkossa tulisi keskittyä siihen, mitä pappi puhuu. Rukoileminen yhdessä ja syntien anteeksi saaminen voivat olla hyvin tunteita nostattavia kokemuksia.
Moni miettii, onko esimerkiksi kolehtiin pakko laittaa rahaa, miten kirkossa pitää käyttäytyä ja osaako ollakaan. Jumalanpalvelukseen saa osallistua, ei pidä. Kenenkään tekemisiä ei vahdita vaan jokainen toimii kuten itselleen on parhaaksi. Kunhan myös antaa muillekin rauhan toimia näin. Kirkkoon pääseminen on etuoikeus, ei pakko.
Laulut ylistävät Jumalaa
Virsiä löytyy virsikirjallinen ja enemmänkin. Nykypäivänä virsikirja on myös tarjolla netin kautta. Sieltä esimerkiksi kotona radion kautta jumalanpalvelusta seuratessaan on helppo laulaa mukana. Pääasiassa virsiä säestetään uruilla, mutta myös piano ja kitara ovat toisinaan käytössä. Joskus myös esimerkiksi isoset saattavat esittää lauluja, joihin saa liittyä mukaan tai vain kuunnella.
Laulut, eli virret kuuluvat aina jumalanpalvelukseen ja jumalanpalvelus netissä ei tästä poikkea. Kaikilla ei ehkä ole virsikirjaa kotonaan ja tällöin netin tarjoama versio sähköisestä virsikirjasta onkin mainio ratkaisu. Virsien numerot löytyvät aina virsitaululta ja pappi myös kertoo, mitä ollaan laulamassa, jotta muualta messua seuraavat voivat osallistua helposti.
Suomalainen messu etenee laulujen tahtiin
Suomalainen messu rytmittyy niin, että laulut ikään kuin toimivat siirtymänä seuraavaan aiheeseen. Aluksi on aina alkuvirsi, jonka aikana pappi asettuu paikoilleen ja valmistuu toivottamaan seurakunnan tervetulleeksi. Virret ovat ylistystä Jumalalle ja osa niistä lauletaankin seisoen. Virsien laulamista kutsutaan myös veisaamiseksi. Veisuuta johtaa esilaulaja, joka yleensä on kanttori urkujensa ääressä.
Suomalainen messu järjestetään yleensä sunnuntaisin aamupäivällä ja paikkana toimii kirkko. Joskus palveluksia pidetään myös muualla, esimerkiksi kappelissa tai seurakuntatalolla. Vaikka paikka vaihtuisikin, ovat tapahtumat silti samat. Jumalanpalvelus jakautuu neljään perusosaan, jotka ovat johdanto-osa, sanaosa, ehtoollisosa ja päätösosa. Aluksi seurakunta siunataan, jonka jälkeen seuraa liturginen puhe ja Raamatun kappaleita. Näiden jälkeen on ehtoollinen ja lopetuksen aika.
Mikä on ehtoollinen?
Suomalainen messu pitää sisällään ehtoollisen, jonka saa mennä vastaanottamaan alttarille. Tämä tapahtuu polvistumalla ja ottamalla vastaan papilta öylätin saatesanoin ”Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu.” Tämän jälkeen pappi ojentaa pikarin, jossa on ehtoollisviiniä. Tällöin hän sanoo ”Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Tähän voi vastata Amen halutessaan. Tässäkään kohtaa ei ole pakko sanoa mitään.
Alttarille voi jäädä hetkeksi rukoilemaan, jos se tuntuu tarpeelliselta. Kiirettä pois ei ole. Moni kiittää Herraa tekemällä ristinmerkin rintaansa ennen alttarilta poistumistaan. Usein naiset myös niiaavat ja miehet kumartavat alttaritaulua kohti.
