Ristinmerkkejä on monenlaisia ja niihin kaikkiin liittyy myös erilaisia traditioita. Ristinmerkin tekeminen on myös erilaista riippuen siitä, tekeekö sen idän vai lännen perinteitä noudattaen. Sitä on totuttu näkemään kansainvälisissä urheilukisoissa urheilijoiden tekemänä ennen jokin kilpailun alkua. Suomessa suhtautuminen ristinmerkkiin on ollut hyvin pitkään epäilevä. Se saattaa johtua siitä, että uskon asiat on pyritty aina pitämään enemmän sydämen asioina eikä niinkään sellaisina, joita näytetään ulospäin.
Ristinmerkin tekeminen lännessä ja idässä
Luterilaisessa kirkossa tehdään ristinmerkkejä esimerkiksi silloin, kun lapsi kastetaan. Silloin lapselle tehdään sekä otsaan että rintaan pieni merkki. Hautajaisten yhteydessä se tehdään arkun päälle hiekkaristinä. Ehtoollisella se tehdään viinin ja leivän päälle ikään kuin asettamiseksi ja vielä jumalanpalveluksessa pappi tekee ristinmerkin koko kädellä siten, että kämmenselkä edellä vasemmalta oikealla olkapäältä toiselle. Tämän pappi tekee myös silloin, kun hän siunaa hääparin.
Ortodoksisessa kirkossa ristinmerkki tehdään niin, että kolme sormea laitetaan yhteen eli peukalo, etusormi ja keskisormi. Sen jälkeen ensin kosketaan otsaa, rintaa ja sen jälkeen vielä kumpaakin olkapäätä. Ortodoksinen jumalanpalvelus sisältää kaksi erittäin tärkeää asiaa. Toinen niistä on se, että kirkkoon mennään ensisijaisesti rukoilemaan ei istumaan ja ristinmerkkiä tehdään todella usein. Ristinmerkki tehdään heti kirkkoon mentäessä, mutta myös rukousten alkaessa ja päättyessä.
Sormien asennon sekä koskettamisen merkitys
Kolme yhdessä olevaa sormea kuvaavat kolmiyhteistä Jumalaa sekä erikseen jäävät pikkusormi ja nimetön sitä, että Kristuksella on kaksi luontoa eli inhimillinen ja jumalallinen. Otsa kuvaa ajatuksia, rinnassa ovat tunteet ja olkapäät tarkoittavat kätten töitä. Ristinmerkki on omalla tavallaan pieni rukous, jossa kristitty pyytää Jumalan siunausta ja pyhitystä elämälleen.
