Ortodoksinen jumalanpalvelus

  • tehnyt
Ortodoksinen jumalanpalvelus

Kirkko on paikka, johon mennään rauhoittumaan ja rukoilemaan. Ortodoksinen jumalanpalvelus eroaa hieman evankelis-luterilaisesta messusta. Ortodoksinen messu pitää sisällään paljon yhteistä rukoilua, jossa kukaan ei ole vain tapahtuman katsoja. Kaikki läsnäolijat osallistuvat rukouksiin samanaikaisesti. Ortodoksisessa messussa läsnäolijat seisovat koko toimituksen ajan. Tämä eroaa siis evankelis-luterilaisesta messusta, jossa seurakuntalaiset istuvat toimituksen ajan, pois lukien yhteiset ylistykset.

Ortodoksinen jumalanpalvelus pitää ehdottomasti itse kokea. Sitä on vaikea kuvailla, niin, että se saisi ansaitsemansa mielikuvan. Vaikka tapahtuman osallistujat seisovat toimituksen ajan, on esimerkiksi vanhusten ja sairaiden mahdollista istua kirkossa.

Tuohukset ja suitsukkeet

Ortodoksiseen messuun sisältyy olennaisena osana muun muassa suitsukkeet ja tuohukset. Kun saavutaan ortodoksiseen kirkkoon, on mahdollisuus lunastaa tuohus, joka on mehiläisvahasta tehty kynttilä. Suitsutus on puolestaan Jumalalle osoitettu uhrilahja. Suomalainen-messu voi siis olla paljon muutakin kuin paikallaan istumista ja rukoilua.

Ortodoksinen jumalanpalvelus on paitsi hengellinen tapahtuma, mutta myös aistien juhlaa. Se pitää sisällään kauniita ikoneja, värejä, tuoksuja ja ääniä. Tapahtuma on kaunis ja rentouttava. Vaikka ei kuuluisikaan ortodoksiseen seurakuntaan, kannattaa joskus osallistua kyseiseen tapahtumaan, jotta saa kuvan siitä, millainen messu on kyseessä.

Messu täynnä aistien ravintoa

Ortodoksisessa messussa ihmisen jokainen aisti saa ravintoa ja sopivasti miellyttäviä ärsykkeitä. Ortodoksinen messu pitää sisällään muun muassa seuraavia elementtejä ja tapoja:

  • Uhrilahjan suitsutus
  • Tuohuksen sytyttäminen
  • Seurakuntalaiset seisovat toimituksen ajan

Ristinmerkin tekeminen ja sen merkitys

Olet ehkä nähnyt joidenkin tekevän ristinmerkin. Mitä se sitten tarkoittaa ja milloin se tehdään? Ortodoksinen kirkko on paikka, jossa näkee ihmisten tekevän ristinmerkin. Yleensä jo kirkkoon astuttaessa tehdään ensimmäisen kerran ristinmerkki. Niitä tehdään tiheästi myös koko ortodoksisen toimituksen ajan.

Kirkko ei ole suinkaan ainoa paikka, jossa ristinmerkkejä voi nähdä tehtävän. Tapa kuuluu olennaisena osana ortodoksiseen uskontoon ja sen perinteisiin. Kirkossa ristinmerkki tehdään paitsi saapuessa, myös rukouksen alkaessa ja sen päättyessä. Myös ”Herra armahda” aikana. Se on ikään kuin tapa, joka liitetään Jumalan puhutteluun. Ristinmerkkiä ei voi koskaan tehdä liian monta kertaa.