Ehtoollisjumalanpalvelus eli messu voi herättää mielikuvan pitkäveteisestä istumisesta kirkon penkissä ja virren veisuusta. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyisin järjestetään omia messuja eri-ikäisille ihmisille ja erilaisten teemojen ympärille perinteisten messujen lisäksi. Sekä perinteisissä että uudenlaisissa messuissa toistuvat useat asiat kerta toisensa jälkeen. Jumalanpalveluksen kulkua ohjaa messun kaava, joka on yhteinen rakenne erilaisille ja eri paikoissa pidettäville messuille. Messun kaavaan kuuluvat johdanto, sanaosa, ehtoollinen ja päätösosa.
Messun kaava koostuu useasta osasta
Messu alkaa musiikilla, joka virittää osallistujat päivän aiheeseen. Pappi tervehtii ja siunaa seurakunnan, joka vuorostaan vastaa tervehdykseen. Jokaiseen messuun kuuluu myös Raamatun lukua, jonka myös vapaaehtoiset voivat tehdä. Sitä seuraa saarna, joka on yleensä papin pitämä ja jossa pohditaan kirkkovuoden teemaan kuuluvia Raamatun tekstejä. Toisinaan saarna voi olla näytelmä tai keskustelu.
Synnintunnustus eli rippi kuuluu jokaiseen jumalanpalvelukseen. Siinä seurakuntalaiset myöntävät arjen keskellä tapahtuneet väärintekonsa ja laiminlyöntinsä lausuen yhteen ääneen synnintunnustuksen. Tämä pappi vastaa lupauksella Jumalan armosta ja lukee seurakuntalaisille synninpäästön. Messuun kuuluu myös yhteinen uskontunnustus, joka lausutaan samoin perinteisin sanoin vuodesta toiseen. Messun kohokohta on ehtoollinen. Lopuksi pappi siunaa seurakuntalaiset jatkamaan elämäänsä rauhassa ja iloiten. Näistä osista koostuu myös suomalainen messu.
Messu hoitaa kristittyjen yhteyttä toisiinsa ja Kristukseen
Jokainen kokee uskon omalla tavallaan. Yhteyttä Kristukseen voi kokea rukouksen avulla myös muualla kuin kirkossa. Messuun osallistuminen on tärkeä kokemus kristityille. Messuun osallistuminen hoitaa uskonyhteyttä Kristukseen ja antaa yksilölle tärkeän kokemuksen, että hän on osa suurta kristittyjen yhteisöä. Ehtoollisessa toteutuu yhteys Kristukseen konkreettisella tavalla.
